maanantai 24. marraskuuta 2014

Rakkauden nälkä.

Ihminen on kummallinen pakkaus
sitä kiinnostaa aina rakkaus
eron jälkeen heti uutta hakemaan
ikuista rakkautta taas vannomaan
vaikka sydän itkee vielä verta
laskettava vesille on uusi merta
jos siihen jokin hyvä saalis uis
johan koko elämä taas uudistuis.

Voi kuinka monta onnetonta
jätettynä elää, rakkaudetonta
joille merkitse ei mitään mikään muu
kunhan rakkaudesta puhua saa suu
sen perään juoksee vaikka henkeä ahdistaa
ja sydäntäkin kone tahdistaa
ei merkkaa ikä mitään silloin
kun  yksin maata pitää mennä illoin.

Parasta kai antaa päättää kohtalon
milloin kohottaa se astalon
iskee kankaalle se järjen valon
sytyttäen rintaa rakkauden palon
Rakkautta etsien ei liene syytä juosta
parempi on ottaa vaari tuosta
kohtalo jos pistää sormet peliin mukaan
iskuilta astalon välttyne ei kukaan.

Ei kommentteja: