Runon polkuja

Runoni ovat kuin elämän läpileikkaus kehdosta hautaan. Rakkautta, iloa ja surua, mutta mukana kulkee vihreä nauha luontoon. Satujen ja tarinoiden kautta lapsista vanhuksiin.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kiven kovuutta.


Lähettänyt Kiannikki klo 01:52
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Linkkiluettelo

  • Runot, tarut ja tarinat
  • Kiannikin käden jälkiä

Translate

Powered By Blogger

Sivut

  • Etusivu
  • Hiottuja kiviä
  • Kaipuu luo kuvat.

Blogiarkisto

  • ►  2021 (4)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2020 (5)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  helmikuuta (4)
  • ►  2019 (3)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2018 (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
  • ►  2017 (2)
    • ►  maaliskuuta (2)
  • ►  2015 (46)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (20)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (13)
  • ▼  2014 (336)
    • ►  joulukuuta (7)
    • ▼  marraskuuta (19)
      • Vielä hetki.
      • Puhalla tuuli
      • Eiliset.
      • Kuuletko?
      • Koivussa keinuni
      • Naula kantapäässä.
      • Kätesi on vanha, sanoi poikani.
      • Noidat näkevät.
      • Maiseman ylle pimeä laskeutuu.
      • Linnani.
      • Kiven kovuutta.
      • Oman elämäni yrittäjä.
      • En ole.
      • Sitoutumaton
      • Rakkauden nälkä.
      • Missä kuljet?
      • Ojennan käteni.
      • Maksettu rakkaus.
      • Lähimmäinen.
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (10)
    • ►  kesäkuuta (14)
    • ►  toukokuuta (16)
    • ►  huhtikuuta (14)
    • ►  maaliskuuta (55)
    • ►  helmikuuta (199)
    • ►  tammikuuta (1)

Sivun näyttöjä yhteensä

Tietoja minusta

Oma kuva
Kiannikki
Kirjoittamisen helppoon ilmaisuun jo lapsena hurahtanut, koska mielestäni oli helppo kirjoittaa ajatukset vaikka sanomalehden reunaan, tai kaupan käärepaperiin, mutta puhuminen ei ollut luonteva tapa, ujous ja arkuus olivat ominaisuuteni. Koulussa jotenkin pakotettiin avautumaan kuoresta ja sitä olen opetellut.
Tarkastele profiilia

Lähetä viestisi minulle.

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Teema: Picture Window. Sisällön tarjoaa Blogger.