Ruosteinen naula kantapäässä
ruusun piikki peukalossa
(joka ei ole keskellä kämmentä)
tekevälle sattuu
myrskyn jälkeen
alfa rakkuloita suussa
(kun tomaatti oli niin hyvää)
puhelin mykkä
sähkökin meni
suksi ei luista
ja pyörän kumi puhki.
Nämä talvimyrskyt
kaatuneet seinät
irronneet katot
laonneet puut
kuin vilja pellolla
raekuuron jälkeen.
Milläs astut..
milläs otat kiinni..
milläs puhut..
rakasta voi halata
ja lämmittää
kipeät paikat voi unohtaa
nälän pelossa
täyttyä rakkaudesta.
” Joka pelkää piikkejä, ei ojenna ruusuja Ystävänpäivänä.”
©Kirsti.A.Järvinen
Runoni ovat kuin elämän läpileikkaus kehdosta hautaan. Rakkautta, iloa ja surua, mutta mukana kulkee vihreä nauha luontoon. Satujen ja tarinoiden kautta lapsista vanhuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti