Lähimmäinen.
Seison ovella
pieni valkoinen nappi nimikyltin vieressä huutaa.
Paina tästä.
Paina tästä ja kohtaa ihminen
vanhuuttaan kankea
kuulo ohut viiva aivoihin
paras näkö sormenpäissä
hiippalevin askelin lähenee ovea.
Kuka siellä, huutaa oven läpi
miksi vastaisin, ei kuule kumminkaan
kierrän avainta lukkopesässä
ovi napsahtaa auki.
Siinä hän seisoo
toisessa jalassa sukka
paita auki
housut puolireidessä
toisen käden kannattelemina.
Tartun käteensä ja silitän käsiselkää
ryppyinen kuin rutistettu paperi
siniset suonet kuin joet risteilevät iholla
kasvoille leviää hymy.
Sinä tulit taas.
Insuliinipiikkejä pitkin pöytää
lääkedosetti penkillä
kaikkien päivien kaikki lokerot tyhjinä
nenäliinoja lattialla
ja matkalaukku.
Minne olet menossa
miksi olet pakannut
missä lääkkeet
ethän ottanut niitä kaikkia tänään
oletko itse piikittänyt
Voi herra Jumala!
Otin ne lääkkeet pois ajelemasta kun olen menossa
kuka ne täällä syö
pakkasin kahvinkin
Matkalaukusta valuu kostea vana kun sitä nostan
kupit kolisevat
käyttämättömät insuliinit
piikit ja pilleri purkit
hän pakkasi matkalle.
Saanko ambulanssin?
Vanhus.
Ottanut kaikki viikon lääkkeet
piikittänyt insuliinit
kaatui juuri pakatun matkalaukkunsa päälle
tulkaa nopeasti!
Elottoman tuntuinen kehonsa makaa lattialla
käännän kylkiasentoon
varmistan hengityksen
tarkistan heikon pulssin
valmistaudun elvyttämään mutta avaan oven
että pääsevät auttajat
ettei olisi myöhäistä
kun Sinulla on vain minut.
Olet minulle tärkeä matkalle lähtevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti