Ojennan kukan pöydällesi,
yhden vain,
koska ymmärrämme toisiamme ilman sanoja.
Laitat sen maljakkoon,
lisäät vettä
etkä voi olla ajattelematta minua.
Leikkokukka kuivuu,
väri lakkaa hehkumasta,
mutta kukalla on oma arvonsa.
Puristat sen vasten kämmeniäsi
rusennat kuivuneet terälehdet
jotka hajoavat käsissäsi vastustelematta.
Ajattelin sinua antaessani
sinä muistat minut
vielä silloinkin kun kukka on lakastunut.
Kauneinkin kukka vaatii vettä,
tämä leikkokukka kuihtuu ja kuolee,
mutta ystävyys kukkii jokaisessa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti