Kiiltäviksi
nuoli kaikki lammikot
keltaisella
maalasi jäätyneet pinnat
lähettämään
taivaan kuvajaisia kulkijalle.
Pitkän
kielensä venytti varjoihin
lipoi
kukkulan lakea
värjäsi
laakson kivet kullalla
askelten
painaumat kultaiseen kehään kietoi.
Tirkisteli
tähtien lomassa
pilvien
takaa uteliaan naamansa näytti
keltaisena
hehkuva
kylmän
kalsea
kaikkeen
kulkiessaan koskettava
palan
kyljestänsa kadottanut kulkeissaan
ajan
kanssa kolaroinut
pian
uusi kuu
hymyillen
vajaakokoisella naamallansa ilkikurisesti.
Keltainen
kielensä kulki puiden ja kattojen yllä
kun
maisema nukkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti