Sopulien
ja jänisten salaisille poluille johtivat askeleet, vaivaiskoivujen varjoihin
pakenivat kulkijan jalkojen töminää paljaiden kallioiden juurella.
Syksy
oli saapunut jäämeren kallioisille rannoille, lehtipuut odottivat talven tuulten saapumista kesän jäähyväisiin
juhlapukeutuneina, osaksi alastomin vartaloin.
Askelista
ei jäänyt jälkiä karuun pintaan, äänetkin katosivat kaiuttomasti kallioseinään
jonka rinteillä kiirunat kesäisin pesivät. Ääretön avaruus, karu maa jonka yllä
vain tuuli kuiskaili kesän muistoille.
Muutosten
aika maisemassa ja kulkijassa.
©
Kirsti Järvinen. Runon polkuja -15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti