Pelon voittaminen.

Muistin juostessani  kuinka pelkäsin Marokossa

autossa, joka kulki vuoren rinteellä

kapealla tiellä matkalla Agadiristä Marrakechiin.

Vanha raihnainen bussi valitti ylämäissä

mutkiin tultaessa kuljettaja  painoi pilliä

auton takasillalla apukuski huusi arabiaksi.

Huuto kaikui autossa ja ääni kiiri edellemme

sama ääni, kuin moskeijan kutsuhuudossa

joka laskeutui vuoristosta alas kaupunkiin

kutsuen polvistumaan rukoukseen.

Alhaalla rotkoissa lepäsivät raadot

pieniä ja isoja autoja,

vetovaunuja ilman kontteja

rautaa ja romua, uutta ja vanhaa.

Alas katsoessa teki melkein mieli huutaa apukuskin mukana.

Tällä polulla

juostessani painavin jaloin ylös jyrkännettä

näin alhaalla kaatuneita puita

isoja siirtolohkareita kalliosta irronneina

alas notkoon vierineinä.

Polku mutkitteli kapeana vyönä

hiekka valui alas askelteni alta

kiirehdin askeliani, nojasin käsin reisiini

jalat painoivat entistä enemmän

ja hiki virtasi otsalta silmiini

maistui suussa suolaiselle

herätti janon veden puutteessa.

Joku seurasi minua.

Puut muuttuivat pelkiksi rungoiksi

auringon polttamaa, kuollutta heinää

kiviä ja soraa lensi joka askeleella

keuhkot huusivat hapettomuutta

ja silmissä sumeni.

Se joku seurasi yhä alamäessä

kiirehdin askelia, löysin portaat, juoksin

niin juoksi seuraajanikin,

hän polun vieressä, minä askelmilla.

Pelkäsin.

Sydän hakkasi, suuta kuivasi ja huusin,

huusin kuin arabiaksi varoituksia huutava mies,

huusin kuin moskeijan kutsuhuutoa huudetaan,

oma rukous pysähtyi kuivaan suuhun.

Kuului ääni.

Miksi juokset?

Ei elämää voi paeta.

Avaa silmäsi näkemään alas rotkoon

näet kuinka kaikki vanha on heitetty pois

uudet lehdet puhkeavat puihin

sade virkistää maata joka pian vihertää,

oliivipuulehdot  ja  viikunapuut  puhkeavat kukkimaan

ota kuokkasi ja käännä maasi uutta satoa varten.

Joku seurasi minua.

Juoksin pakoon kuuntelematta kutsua

huusin ja pakenin peloissani

tuntematta omia voimiani.

Käännän puutarhani ja korjaan sadon, koska tiedän,

että jokaisella juoksu askelleellakin on oma sanomansa.

Älä turhaan juokse.

Elämä kulkee kuitenkin  rinnallasi vaarallisimmallakin polulla.