joimme kahvit rauhattomassa voileipäbaarissa
tutkimme arasti toistemme ilmeitä
kuuntelimme lausuttuja sanoja
aiemmin toinen toisemme sieluun kirjoitettuja
puhuttuinakin sanat satuttivat
sielunkumppani
siinä hän istui vastapäätä
kävelimme ulos isosta aulasta
juna jyristeli raiteelle
purki lastinsa ja otti uuden
seisoimme katsellen hälisevää joukkoa
halusimme paikan jossa voi puhua
kuulla toisen äänen
tarkkailla tilannetta
selvittää sekaista vyyhtiä
junan vihellys puhkoi ilmaa
me toistemme tunteita
asuin hotellissa
siellä on rauhallinen ravintola
loosheja pehmein istuimin
lounaskin maistuisi
lounaan ohessa puhuimme
puhuimme aukkoja toistemme sydämiin
vertavuotavia tunteiden haavoja
en halua hajottaa
en, en voi luvata
pidän sinusta Jammuvaari
rakastan sanojasi, tunteellisuuttasi
kaikkea sitä mitä löysin sanoistasi
niitä kaipasin, niihin rakastuin
en vain halua enempää haavoja
haavoitettuun minuuteesi
hän lähti ja palasi
loukkasi ja aneli anteeksi
anna anteeksi älä luovuta yrittämättä
kehoitin sinua antamaan anteeksi
rakentamaan vanhalle perustalle
36 vuoden yhteiselle matkalle jatkumaa
Halasimme hyvästiksi kyynelsilmin
teki niin kipeää sanoa Hyvästi
vaikka tiesin
en olisi koskaan onnellinen
jos ottaisin kiinni ojennettuun käteesi
jos kuuntelisin ääntäsi
joka rukoili, jätetään kaikki
karataan yhdessä.
Käännyin aulassa kohti portaita
seisoit ulko oven luona
pyyhit kyyneliä poskiltasi
En ikinä unohda Sinua, sanoit,
avasit oven
astuit ulos aurinkoon
kohti sitä menneisyyttä josta tuli uusi tulevaisuutesi.
Nousin portaita huoneeseeni
istuin ikkunassa katsellen tummuvaa taivasta.
Kahden ihmisen yksi unelma oli kuollut.
T....v.... joskus muinoin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti