Annathan lantin puolestani.

Kirjavassa puserossaan vanha mies
pienellä eläkkeellä hän kenties
maaseudun taajamassa asuu ja elää
roskapöntöistä tumppeja etsii, kerää.

Vesisade piiskasi miestä ja pihaa
hän kääräisi hiukan puseron hihaa
työnsi kätensä syvälle roskikseen
nosti jotain esiin katsoakseen.

Huoltoaseman kahviossa ruokailin
säälien miehen toimia katselin
pihan roskapöntöt hän toivossa rahan
vaiko täyttääkseen tyhjän mahan

tutki tarkoin pöntöt pohjaan asti
maastakin irtoroskia melkoinen lasti
käsissään roskapönttöön siirtyi
silmiini hänestä hyvä kuva piirtyi.

Söin loppuun lounas  annokseni
menin sateeseen, miehen etsiäkseni
lounaan hänelle olisin maksanut
mutta en miestä katseellani tavoittanut.

Tuli paha mieli kun hän oli mennyt
miksi en ruokailuani keskeyttänyt.
Jossain tänäänkin kulkee vanha mies
osuu sinunkin silmiisi kenties

jotain rahan arvoista etsii roskista
voitko luopua muutamasta lantista?
hän ei kerjää, hän roskiksia kaivaa
kun en löytänyt häntä…
se minua vaivaa.