Hiekkakuopan reunalle
pysähdyin reppuineni.
Kahvia pullosta mukiin
voileivät esiin
naama aurinkoon
oi tätä onnea
rauhaa
hiljaisuutta
sieniä kopassa
marjoja ämpärissä
eväät ja kahvi
risu katkesi
käännyin
mikä ihmeen möykky
ruskea karva
lähestyy
nuuskii ilmaa
jähmetyn paikalleni
metsäsika
pihallemme joskus tuli
tuollainen peto
petoa silloin koirakin pakeni
jalkoihini tuli turvaan
iso on kooltaan
villisika
ja mukana kolme pientä
pakko oli nousta seisomaan
pakenivat
peräkkäin juoksivat pois.
Löysinhän minä pesän
kolon rinteessä
siellä imivät pennut emon tissiä
elämän ihmeitä
villejä eläimiä
häiritsemättä perhettä
keräsin sienet
noukin marjat
miettien
kumpi pelkäsi enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti