kun olin suruni läpi elänyt
päässyt upoksista pintaan
ripustautui painoksi harteilleni
syytti ja soimasi
vaati ja uhkasi
yritti upottaa minut
syvään kuiluun syöstä
kuin haukka raadon repiä
sydämeni itkee
itkee kyynelittä
kun on pakko olla kova
iskeä nyrkki pöytään
ottaa ohjat käsiin
näyttää oma vahvuus
ylitseni ei kävellä
rangaistuksetta.
Säälin tunteettomuuttaan
toivon hänen selviävän
omista vaikeista hetkistänsä
polku on pitkä..
takaisin paluuta ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti