sen takana itken
itken menetettyjä eilisiä
unelmattomia huomisia
hukattuja hetkiä
joiden ohi kuljin pysähtymättä.
Itken onnettomien kohtaloita
sotien uhreja
vainottuja uskon vuoksi
itken heitä jotka menetin
kuolleina ja elävinä
itken ja katson näkemättä
umpinaisen naamion takana
siellä näkee sisimpäänsä
itken herkkien tunteiden itkua
kokematonta rakkautta
jonka ohi juoksin
uskaltamatta syöksyä
hypätä kuohuvaan koskeen
tunteita vastaan
tunteettomuudesta itken
omasta kovuudesta
omasta hellyydestä
anteeksiannosta
en osannut valita oikein.
Naamiotta nauran
nauran koetuista iloista
hulluuksista joita tein
joita teimme yhdessä
nauran lapsen ilosta
isovanhemman sylissä
nauran lapsen naurua
ja itken ikävää
kaulalle kiertynyttä kättä
itken tavoittamatta iloa
suru asuu naamion takana
ulos voi nauraa
ilotonta iloa
hymyn ylettymättä silmiin.
© K.Järvinen 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti