kiimasta kiihkeitä
himossa hekumoiden
juoksimme aittaan
kesken työpäivän
heinäpellolta
naapurista kotiin
revin paitaasi
sinä repäisit nuttuni auki
napit sinkoilivat
me huohotimme
kuuleeko kukaan, kuulkoon
sinä olet minun
minä sinun
rekipeitto allamme
me rakastelimme
kuin ei koskaan ennen
jäit siihen
vasten rintaani..
keräsin heinän helpeitä hiuksistasi
pyyhin hikisiä kasvojasi
suutelimme
sinun kielesi minun suussani
kuin .. jos vielä
uudelleen ja uudelleen
kyltymättöminä toisistamme
silmäkuopat täynnä hikeä
rekipeittokin märkänä
voi luoja
äitisi
hän on tulossa
ja ne heinät…
aitan hämärä viileys hellepäivänä
vanhan rekipeiton pehmeä syli
ja sinä sylissäni
keskellä päivää
häpeilemättä
salaamatta
sinä minussa
sylissäni
yhtyneinä
ihan hiljaa
rauhassa loppuun asti.
Muistiin panoja Kuhmoisista 1961.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti