komeita tauluja seinillä ihailin.
Joka askeleen toinen seinä toisti
isot kristallikruunut katoissa loisti.
Täällä ikävä asuu ja tyhjyys huokaa,
tänne elämää ja lämpöä tuokaa.
Kantakaa tänne edes sohva sisään
sen päälle pehmeät tyynyni lisään.
Täällä asuu raha, mutta lämpö puuttuu
täällä iholle kylmä tunne juuttuu.
Ikkunoista sisään pääsee vain kalvakka valo.
tämä linna, kuin asumaton tunteiden talo.
Monen tyhjän huoneen kautta kuljin
monta ovea aukaisin, ne perässäni suljin.
Palaan puistoon ja kuulen lintujen laulun
en muista edes maalaajaa kalleimman taulun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti