unelmista
oletuksista
laskelmista
rakensit sortuvan talon
omille unelmillesi
minä pyysin vain pienen kolon
hetken aikaa
ajastasi
arkeeni
en sinua taloinesi
menohaluinesi
levottomuus asui talossasi
rauhattomuus lähelläsi
puuttui kodin lämpö
kahvikuppi pöydällä
lämmin peitto sohvalla
odottamassa illan viileyttä
steriilissä korttitalossasi
huokui asumattomuus
siellä ei asunut lämpö
korttitalosi romahti käsissäni
haluan tuntea lämmön
ihmisen lämmön
ja asua
asutussa kodissa
en korttitalossa
siellä tunteetkin jäätyvät.
© K. Järvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti