harmaata peltiä
tiilitakan verhona
sinä siinä
lämmitetyn takan kyljessä
heti näin sinut
komea poika
seudun komein
harteikas sinisilmä
iskin silmäni sinuun
ajatusten voimasta käänsit katseesi
otit muutaman askeleen
kiedoit kätesi uumalleni
ja me tanssimme
tanssimme
kuin ei koskaan ennen
se oli ensimmäinen tanssimme
tango, kohtalon tango
vartalot nuolivat toisiaan
veri kuohui minussa
nousi poskilleni punana
suuta kuivasi
olin ja en ollut
puristit liki itseäsi
seuraava tanssi
et päästänyt minua
vai minäkö sinut sidoin
loihdin langat välillemme
ikuiset rakkauden kahleet
kiedoin ympärillemme
kunnes olimme yhtä
minää ei ollut
oli vain me
meidän rakkautemme
kunnes kuolema meidät erottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti