Tämä on rakkautta.

Mikä minut ajaa metsiin
mikä kuuntelemaan huminaa tuulten
kuusten kuisketta
haapojen havinaa
haistamaan suon tuoksun
tarpomaan sammalissa
poluttomissa
varjoisissa lehdoissa?

Mikä voima pakottaa puroille
kuulemaan veden äänet
katsomaan kuohut putouksissa
pienten purojen solinaa
koskien jylhää kohinaa?

Mikä voima vetää vainioille
valmistuvan viljan viereen
kypsään tuoksuun vehnän
rukiin täyteliäisten tähkien luokse
heinän helpeitä riipimään?

Mikä vie mansikkaisille ahoille
mikä korpien kätköihin
mikä katsomaan taivaalle
lintujen liitoon liittymään
katsellani ne tavoittamaan
sisiliskon luo kivelle
sammakon seuraksi suolle

mikä ajaa menemään
mikä jalkani liikkumaan
mättäältä mättäälle hyppimään
marjojen kypsyyttä testaamaan
koppaani keräämään
marjat ja sienet

näkemään kukatkin pienet?

Viettini vie vaaroille
samoilemaan suurille saloille
haluni halata runkoja puiden
apilankukkien seassa maata
tämän innon en halua laata
tämä on rakkautta
parasta mitä tiedän...
Se minua ajaa!