Kuljen kadulla
ilmeettömiä ohikulkijoita
yritän lähettää hymyn
katsovat peräänsä
outo olen
oudossa kaupungissa
outoja ihmisiä
oudoilla periaatteilla
olen tottunut tervehtimään
puhumaankin kadulla
toreilla en oleile
maailmaa parantavien joukossa
juoruista en piittaa
siellä niitä kuulisi
se oli siellä
se nai sen ja sitä
mitä ne minulle kuuluvat
outoja ihmisiä
oudossa kaupungissa
menen kotiin
juttelen naapurini kanssa
hymyilen lapsille hiekkalaatikolla
nostan ja keinutan pienintä
kannan vanhuksen kassin kotiin
saan hymyn palkaksi.
Olen kotona taas.
Runoni ovat kuin elämän läpileikkaus kehdosta hautaan. Rakkautta, iloa ja surua, mutta mukana kulkee vihreä nauha luontoon. Satujen ja tarinoiden kautta lapsista vanhuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti