torstai 13. toukokuuta 2021

 

Raakile.

 

Alitajunnasta nousee ahdistus.

Älä ota, älä mene, älä istu, mene jo…

oliko lapsuus kieltoja,

oliko se rajoituksia, määräyksiä, pakotteita?

Olinko minä koskaan lapsi,

leikinkö kotini lattialla, vai käpylehmätkö ainoa leikkikalu,

metsä leikkihuoneena ja linnut parhaita kavereitani,

niille puhuin, niitä kuuntelin ja pesän tekoa katselin.

 

Kevään äänet maalaismaisemassa lapsen korvissa,

lehmien mylvintää laitumelle pääsystä,

kottaraisten aamulaulut pesäpuiden oksilla

ja pääskysten viserrys peltomaiseman yllä.

Hyttysten ininä ja paarmojen laumat karjapihassa,

niitä kuulin ja katsoin lapsen silmin.

Ajattelin ja kirjoitin sieluni muistikirjaan.

 

Ei ollut aikaa leikkien, ei satuja lukien,

ei saanut kirota, ei saanut olla laiska:

Tee jotain leipäsi eteen sinäkin.

Olivatko ne sanoja minulle,

- kenelle ne sanottiin?

Alitajunnasta nousee ahdistus.

 

Olinhan minä lapsi, olin ja leikin nukkeleikkejä

salaa taskussani kannoin kuttaperkkanukkea,

alastonta, nenäliinaan kiedottua…

Salaa tein kaikkea mitä lapsi halusi:

ompelin tilkkuja, leikoin vaatteita, kudoin ja kuvittelin suuria.

Kirjoitin ja piirsin, vanhat vihkoni rivien välitkin täyteen.

Olin lapsi ja nuori, tottelin - kapinoin salaa,

pelkäsin ja olin peloton ”Jumalan lapsi”

uskoon kasvattavassa lapsuudessa,

mummo suuri opettaja; Raamatun luettaja,

opetti lukemaan Goottilaista, fraktuura kirjaimia,

vanhaa Bibliaa, aapinen minulle, kauniit kirjaimetkin.

 

Kauniin kaipuu, taiteellinen minuuteni löysi aakkosten sielun.

Olin lapsi, jota opetettiin, kasvatettiin ja kuritettiin,

tekemään työtä, noudattamaan taivaallista ja maallista lakia,

lukemaan ja puhumaan, olemaan hiljaa ja kuuntelemaan…

 

Alitajunnasta nousee ahdistus.

Olinko lapsi, vai elämän oppilas?

Rakastettiinko minua minuna…

Rakkautta ei voi mitata ajassa

se on tunnetta ja kosketuksen kaipuuta,

se on, vaikka se ei tunnu,

eikä sitä ole puettu sanoiksi.

 

Olin rakastettu sen ajan tapaan,

minusta pidettiin huolta,

asetettiin rajat ja opetettiin hyväksymään

kaikki heikommatkin saman arvoisina.

 

 

 

 

 

 

Ei kommentteja: