Elokuisen aamun lempeä lämpö hiveli ihoasi
pyyhkäisit hikeä kasvoiltasi
pensasleikkuri ja kottikärryt olivat autossa
haravaa etsiskelit
olit lähdössä matkalle
istahdit kuljettajan paikalle autoon
nousit ja tulit sisälle
puhuimme hiljaa
mummi nukkui vielä
muutamia päivän suunnitelmia varmistit
”Äiti, huomenna minä tulen kotiin.”
sanoit ja heilautit kättä hyvästiksi auton ikkunasta.
soitit illalla minulle
tärkeitä juttuja ja toimitettavia asioita
”Äiti, huomenna minä tulen kotiin.”
yöllä tavoittelin sinua unessani
harmaan verhon takana seisoit puhumattomana
en soittanut sinähän nukut rakkaani.
Taivaan porttivahdilla oli toiset suunnitelmat
se oli laatinut aikataulun
kohtaamiset ja erot olivat niissä käsissä
lukitut salaisuudet se piti hallussaan
etkä edes unessa puhunut
mutta porttivahti varoitteli unen kautta
puheet on puhuttu
rakkauden valat vannottu
on aika lähteä ja tulla
tänään ja huomenna arkisesti
julmasti huomisesi kotiin paluu katkesi peltien rytinään
joku otti sinut syliinsä ja kantoi kotiin
taivaallisen porttivahdin ohi
hänen siunauksellaan olit palannut kotiin
taivaalliseen kotiin jonka kaukaisuuteen yhä tuijotan
näkemättä kasvojasi
kuulematta ääntäsi.
”Äiti, huomenna minä tulen kotiin.”
sinulle oli määrätty toinen koti
sinulle oli määrätty jotain tärkeämpää
minä annoin suukon kylmälle poskellesi
silitin ja puristin vasenta kättäsi kun oikeaa ei ollut
veisasin virren kalmistossa
jonka seinät huusivat ikävää veisuussani
ja arkun kansi suljettiin.
Välimatka sieltä ikuisesta puutarhasta kotiportillemme
on ajatuksena lyhyt - matkana tuhansien kyynelten
pituinen
perääsi huudetut kaipuun huudot ovat yhä matkalla luoksesi.
Katoaako ääni pitkällä matkalla
vastaustasi ei kuulu …
K.Järvinen. -97 muisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti