Ystävälleni.
Sinulla oli outo nimi
kirjailijan teoksesta
lainattu
ihan kuin sinun yksinäisyydestäsi
se kirja kertoo
omalaatuisensa nuori
sinä jo aikuinen mies
kahden lapsen isä,
leskimies,
piilossa lainatun nimen
suojassa.
Vain harva tunsi sinut
pakenit korpeen
mielikuvia maalasit
kuusten kätköissä
ja sinisten järvivesien
välkkeessä
olit konttiselkäinen
vanhus
kovien elämänkokemustesi kautta
nuori iältäsi, vanhus
mielestäsi.
Sain kurkistaa sanojen
kautta sieluusi
siellä oli unelmia ja
kipuja
yksin jäämisen tuskaa
eroahdistusta ja
toivottomuutta.
Kuuntelin sinua ja annoin
sinun puhua tuskaasi ulos,
Vapautesi oli kaiken
vapautta
mutta kasvojasi et
halunnut paljastaa.
Vuosien ajan käännyit
puoleeni
henkistä tuskaasi jaoit ja
kuuntelin
vastasin ja lohdutin,
mutta en halunnut sinusta ikuista,
henkistä taakkaa itselleni.
Löysit rakkauden
minulle ensiksi siitä
kerroit
soitit puhelun, olin
onnellinen kohtalostasi
kunnes kuulin sinun
menneen pois.
Istuin tovin ihan hiljaa.
Muistin kuinka kerroit
havuilla nukkumiset
haudalla itkemiset
korpeen piiloutumiset
ja tiesin sinun eläneen
nimesi mukaisesti.
Sen mielikuvapojan, josta
kirja kertoi…
Toivotin mielessäni hyvää
matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti