Pakkasin autoni
makuupussin, termospullot, repun, makuualustan,
toppatakin, toppahousut, villapaidan,
kaiken mikä voi kehoani lämmittää
olihan syksy
määränpäätäni en määritellyt
paluuajastani en mitään puhunut.
Olin matkalla minuuteeni
jättämään pois murheet mielestäni
tyhjentämään painavan vastuiden taakan harteiltani
kaikki vuosien itkemättömät itkuni itkemään
huutamaan kaipuun ulos rinnastani
heittämään ikäväni tunturipuroon
kirkkaiden vesien syliin
virran kuohujen kuljetettavaksi surujen mereen
kuukkelin paetessa huutoani
hautaan huoleni vaaran laelle tuulen siiville.
Hiljaisuus oli seuranani
yön pimeä hetki peittonani
vesissä huuhtelin varpaitani
etsin marjoja iltapalakseni
ostettua kahvia termospullossani
eikä leipä vaatinut kinkkua maistuakseen.
Nostin repun harteilleni
kipusin Kevon rinteitä
kolusin Ivalojoen rantoja
ajoin Jäämeren rantaan
porojen tallaamia polkuja kuljin
tuntui kuin kotiini olisin tullut
palannut sinne mistä henkeni oli elämään herännyt
ensimmäinen elämäni piirsi minulle karttaa
en pelännyt eksyväni
kartaton ja kompassiton
sielunmaisemassa
yö tähtitaivaan alla makuupussissa.
Valkoinen lehtiö ja lyijykynä.
Käteni veteli viivoja
silmä seurasi kaatuneen kelon rungon muotoja
sammaloituneiden kivien pintaa
naavatupsuja kuusien oksilla
sisimmässäni liikkui täyttymyksen tunne
tänne minä kuulun
tämän vaaran laelle
tämän kurun pohjasuohon
tuohon tunturipuroon
näiden porojen tokkaan villinä ja vapaana.
Palasin Lapista uudistuneena
henkisen vahvuuteni löytäneenä
yksin vaelsin päivät, nukuin yöt
jaoin termospullostani kahvia poromiehille
siinä levikepaikalla tienposkessa.
Leivät olivat loppuneet repustani
mutta en ollut nälkäinen.
Henkinen minuus täytti minut ääriään myöten
ei minua enää mikään murhe kaada
jos horjun
ajelen sinne mielenmaisemaani
istun vaaran laelle
ja näen kuinka pieni minä olen
siinä maisemassa jonka laajuus ei silmin erotu.
Luojan käden muovaama maisema
ja sielussani soi....
Alkuperäinen v.-06
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti