siirtyi sisään vilunväreinä
kovana tyynynä pääni alle,
kylmänä kahvina kupissani,
suolattomana voina leivälleni,
eikä mikään maistu entiselle.
Se otti minua vyötäisiltä
kaatoi vuoteelleni palelevana
silitti kovalla kädellä poskeani
ja vaati vain nukkumaan..
nukkumaan pois muistoista
heräämättä turhiin unelmiin,
haaveilematta huomisista.
” Minä, yksinäisyys,
asetun taloksi taloosi,
majoitun huoneisiisi huokauksina,
askeliisi painoksi,
ajatuksiisi tummaksi möykyksi,
harteillesi taakkana kannettavaksi
ja muuttokuormiisi pakattavaksi.”
Yksinäisyys tunki tunkkaisen hajunsa
tuuletettuun huoneeseen,
levitti paksun peittonsa
josta kylmyys huokui iholleni,
viileille lakanoille levitti jääkiteet
ja vaati minua nukkumaan vierelleen.
Pakenin yksinäisyyttä yksinäisyyteen,
matkasin omaan minuuteeni.
Voimakseni kaappasin unelmat,
haaveiden harteilla ratsastan tulevaisuuteen,
yksinäisyys asuu huoneessani,
untuvatyynyä ei tarjoa pääni alle,
mutta aamussa on uuden päivän siemen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti