Istun rinnallesi
otan kätesi käteeni
eikä sanoja tarvita.
Näen kyyneleen jäljen poskellasi
siihen kuivuneen....
katumuksesta syntyneen
raastavassa tunteessa vuotaneen
sisimpäsi lämmöstä kertoneen.
Valossa se kimalsi kuin timantti
pimeässä kosteana pisarana
silmäkulmaa polttaen
mielen paatoksesta nousseena
julki puhumattomana ajatuksena...
Istun viereesi
otan kätesi käteeni...
olemme ihan hiljaa
et tunne kättäni
etkä näe kasvojani
en jää elämääsi ihmisenä
vaan ajatuksena
jonka muistat
kun tuntuu pahalle,
kun sanotut sanat painavat mielessä
kun haavat vuotavat
ja kyynel on tuore...
Silloin istahdan viereesi
otan kätesi käteeni ja sanon;
Elämä satuttaa......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti