vanha haapa
helisevin lehdin
vienossa iltatuulessa
soitti sävelet sieluuni
lehvistön värähtelyt
sointuina soivat
lehtien lomasta
sanat lauluuni keräsin
mustarastas huilua soitti
rumpuna riihen ovi
saranat ruostetta naukui
riihipellolla kesäiltaan
soi komea konsertti
ei soi ääneni Edith Piafin lailla
en Pariisin kaduille
laulamaan kelpaa
ei haapani soittele siellä
missä paukkuvat pakoputket
en riihipeltoa katuun vaihtais
mustarastaskin melua kaihtais.
Soi haavan lehdet illoin
yön hämyssä väräjää
kuin ristiin naulitun tuskaa
kertoi mummoni tarinan
taas helkkyen lehvistö soi
tuuli herkimmät sävelet toistaa
muistot riihen ovelle kantaa
luo kuivuvan viljan tuoksun
ja haavan lehtien soiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti