maaemon sylissä
lumen alla odottamassa heräämistä kesään.
Sipuli muiden sipulien joukossa
tuntematon väriltäni ja tulevan kukintani runsaudesta
pienin ja heikoinkin riittäisi minulle.
Tämä pieni huone
jonka ikkunat ovat suljetut
pitää vapaaehtoisen vankinsa
jonka heikot siivet eivät kanna
eikä pilvilinnaan ole oikotietä.
Tuuli tuo sadetta
vettä räntää ja lunta
joiden ropinasta ei krookuksen sipuli mitään tiedä
nukkuu ja kerää voimiansa herätäkseen elämään
kuin lapsi äitinsä kohdusta.
Tässä huoneessa tänään
sekin surkastuisi
kuin jouluinen amaryllis
jonka ruskistuvat lehdet taipuvat alas
kun uupuivat suleilemään loistavaa kukkaa
jonka kuivunut varsikin rukoilee uutta heräämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti