tiistai 25. helmikuuta 2020

Elämänkuvia Hakaniemestä.

Elämänkuvia Hakaniemestä.
Pumpulin pehmeän peiton alla
unohdettu mies.
Hakaniemen sillan alla
Merihaan komeiden talojen naapurina
vuosia jo asunut
nukkuu pahvilaatikossa tämänkin yön.
Tuuli kerää lunta laatikon peitoksi.
Hakaniemen Kauppahallin seinustalla
kylmälaitteiden konehuoneen tuuletusritilään nojaa
unohdettu mies selkäänsä,
kahdenkymmenen asteen pakkasessa,
lumituiskun piiskatessa palelevaa kehoa.
Yskä raastaa kipeitä keuhkoja ja
räkä valuu hoitamattoman parran helmiksi.
Tumma hahmo valuu velttona seinustalle
hetken, uneen vaipuneena, sikiöasentoon asettuen.
Hakaniemenkadun porttikongissa istuu unohdettu mies
kolinapulloa pakkasten ja kolotusten kangistamassa kourassa puristaen,
kylmyys vapisuttaa kiroilevia huulia,
pullossa ei ole pisaraakaan lohduttavaa lientä.
Unohdettu mies, kolme takkia päällekkäin
laihan kehon suojana
jalassa jostain roskalaatikosta löytämänsä lakerikengät.
Hieno pitää olla, paleltuneet varpaat eivät tunne kipua.
Ympyrätalon keskipihalla
pankin ovella seisoskelee unohdettu mies
joka yritti saada Apteekin luukulta yskänlääkettä.
Päivystävä palvelu joka ei palvellut rahatonta ryysyläistä
kerjäävää, yksijalkaista sotainvalidia.
Arenan talon kiviseinään nojaa
unohdettu mies.
Hätä on yllättänyt, pissaa valuu pitkin seinää
lammikoksi jäiselle kadulle ja kosteutena miehen housuille.
Ohi kävelevä pariskunta luo inhoavia katseita,
herra huutaa unohdetulle miehelle…
Poliisin Maija saapuu pillit huutaen
kovat kourat tarttuvat pissaavaan mieheen
heittävät hänet takakonttiin kuin roskasäkin.
Miksi helvetissä ette pysy siellä Liekkimajassa
tänne tulette kuseksimaan!
Poliisiauto katoaa kohti Pitkääsiltaa.
Unohdettu, tuttu nainen, istuu Hakaniemen tulevan
Metroaseman työmaalle menevän aukon vieressä,
tunnelin rakennuspuu kasan päällä
komea käsilaukku olallaan.
Kaivaa laukusta Koskenkorvapullon ja laulaa….
Joutilaiden miesten lauma piirittää naisen
ja loppu juoma jaetaan eri pituisina ryyppyinä.
Nainen kävelee hoippuvin askelin komea laukku olalla heiluen.
Nainen, hienossa minkkiturkissaan,
nostaa helmojaan ja kyykistyy pissaamaan talon
rappukäytävän ala eteisen lattialle.
Lämmin lammikko leviää laatoille,
valuu saumoihin ja imelä haju leviää ilmaan.
Alkoholisoitunut, ” olen pankinjohtajan rouva,
etkö sitä tiedä”nainen, jolla on koti.
”Minulla on koti, pultsariksi älä sano, äläkä koske minuun,
mene vittuun siitä, en siivoa kenenkään kusia,
näitkö että kusin, kuka näki?”
Poliisi tarttuu varovasti naisen käsivarteen,
puhuu lempeästi, narraillen.
Poliisi auttaa hienoon minkkiturkkiin pukeutuneen naisen
poliisiauton takakonttiin, kysyy naisen osoitetta,
mutta nainen huutaa ja kiroilee, ”en maksa sakkoja”…
Kadulla makaa unohdettu mies
koko kehua ravistelee vapina
suusta pursuaa vaahtoa pitkin leukaa,
mutta ihmiset kävelevät ohi, kaukaa miehen kiertäen.
”Soittakaa hallista, täällä tarvitaan ambulanssi”,
huutaa paikalle juossut nainen,
tarttuu vapisevaan mieheen, kääntää kylkiasentoon,
pitelee miehen holtittomasti heittelehtivää kehoa paikoillaan,
tukee päätä ja kysyy onko apua paikalle pyydetty.
Poliisi saapuu kahden miehen voimin
seisoo vierelle ja sanoo; ”Juoppo mikä juoppo.”
Nainen ei siirry, pitelee miestä ja sanoo;
”Katsokaa onko kaulassa laattaa, tai ranneketta, katsokaa..
ei ole kyse juoposta, poliisit saatte mennä jos ette auta!”
Poliisit häätää naista pois, mutta silloin kuuluu ambulanssin pillin ääni.
Naishoitaja astuu autosta, haistaa miehen hengitystä ja sanoo ”Diabetes.”
Miestä auttamaan kiirehtinyt nainen nousee ylös
hieroo kipeytyneitä polviansa ja sanoo sen jo arvanneensa.
Poliisit katoavat vähin äänin, vaikka uhkasivat naista sakolla,
”niskuroiva akka” jää katsomaan kuinka miestä nostetaan ambulanssiin.
Hitaasti hän poistuu tulosuuntaansa, eikä kukaan tuntenut häntä,
kukaan ei kiittänyt, eikä hän sitä odottanutkaan.
Unohdetun miehen henki oli pelastettu.
Hakaniemi elää eläviensä elämässä.
Unohdettujen leiri,
Merihaan komeiden talojen naapurissa
sillan alla, jäätyneiden, haisevien ryysykasojen seassa,
siellä pahvikasoissa asuvien ihmisten elämää.
Kyläsaari, Liekkihotelli, Malmi,
niissä oma elämänsä.

Ei kommentteja: