Kulkuri kissan tarinasta.

Polilla parantui
Kirjoittanut: 18.5.2005  K.Järvinen
       

 Kissan tapasin tiellä tallustelemassa,
kovin oli kyntensä kuluttanut kulkeissaan.
Siipusulka suussa, hampaanrakoon tarttunut
pilkisteli pikinaaman poskesta,
linnultako iri repinyt
koskelonko kiinni saanut.
Huomasin hengenkin pihisevän..
astmaako ahneella katilla
höyheniäkö henkitorvessa..
siksikö siinä apua anoen katsoikin.
Kiinni otin katin karkailevan
lintuja pyydystävän
kainalooni koppasin.
Tohtorille kuljetin kopassa kissan
vähän vihaiselta vaikutti
vaan ei tohtori arkaillut..
nappasi sulan kissan suusta
pisti lääkettä pakaraan
ja silloin karkasi katti!
Juoksi salamana pöydän alle
sieltä katseli viirusilmillä
yritti raappia terävillä kynsillä
eikä tullut tuolin viereen.
Tohtori maanitteli maidolla
houkutteli tuoreella hiirellä
puhui kuin parhaalle kaverille
yritti ylettyä kissaan kourillaan
haroi varoen silmiään...
Paukautin silloin nyrkin pöytään;
"Eihän tästä tule mitään!
Nyt katti kassiin kiireesti
tuossa on kirjoitettu resepti,
apteekin kautta vien sinut
ja jos vähänkään enää lintuja kinut
saat huomata ettei lääke aina auta
astma kun pahenee.. on edessä kylmä hauta."

Tässä nyt tuon kissasi
kuka sen homman missasi!

© Kirsti Järvinen