Siruja

Vaikka kuinka teeskentelen
ei minusta tule onnellista
en saa kiinni kiireettömyydestä
en osaa kulkea hitain askelin,
vaikka tiedän mitä pitäisi tehdä.

….........


Vanha lumi jäätyy likaisina kinoksina katkaisten polkuni
pellon laitaa kulkien jalkani uppoavat paksuun hankeen
jäniksen loikkimisjäljet ovat piirtäneet reikäkuvion lumelle
ja metsähiiren polku päättyy hangen alle johtavaan reikään lumella.
Varjosta nousevat auringon säteiden timantit lumelle
ja varjoihin ne katoavat.
Kuun kalvakka valo taivaalla häpeilee auringossa
mutta ottaa illalla pääosanäyttelijän roolin tähtien tukemana,
roolit on jaettu
esirippu aukeaa pimään yöhön
ja jänis nousee varjosta kuun kuulaaseen valoon,


minulle ei ole osaa yhdessäkään näytöksessä.